Huomioita ihmisluonteesta. Osa 1

Päivää, arvon lajitoverit.

Aloin tuossa kannusta kasatessani miettimään täysin samanlaista oman ajatuskulun kieroutumaa kahdessa täysin erilaisessa ihmisryhmässä. Tunnustan itsekin sortuneeni tähän, ja todennäköisesti jatkossakin tätä tulen jossain muodossa tekemään.

Otetaan ensin esimerkkitapaus a, olkoon vaikka Sirpa tällä kertaa:

Sirpa harrastaa metsästystä, mutta suhtautuu kriittisesti Islamin mukanaan tuomaan väkivallan lisääntymisen uhkaan. Sirpa puollustaa aseiden omistamista sanomalla ettei aseet tapa, vaan ihmiset. Seuraavassa lauseessa Sirpa sanoo Islamin olevan väkivallan uskonto.

Esimerkki b, täysin toisesta äärilaidasta:

Jonne on vankkumaton aseistakieltäytyjä ja uskoo että aseet ovat syy väkivaltaa ja ne pitäisi kieltää kaikilta. Seuraavassa lauseessa Jonne sanoo Islamia rauhan uskonnoksi, ja että ihmisten tulkinta ja kieroutunu käytös johtaa väkivaltaan, ei itse uskonto.

Huomaatte varmaan tiettyä kaavaa noissa? Kumpikin puollustaa omaa näkemystään sillä, ettei asia itsessään ole paha, vaan ihmisestä itsessään oleva kieroutuma, kasvatus tai muu syy käytöksen häiriöihin aiheuttaa väkivaltaa ja vääryyttä. Kuitenkin toisessa kohtaa ollaan valmiita syyttämään ajatuksetonta ainetta tai sanaa itsessään pahaksi.

Ihminen on kautta historian löytänyt syitä väkivallalle, ja aina kun on tarve ollut, myös löytänyt tavan ja välineet sen toteuttamiseen. Kristinusko on tullut kauaksi ristiretkien ajasta ja sen aiheuttamien ruumiiden määrää voi vain arvailla, mutta eiköhän tuo ruton ja monet muut kulkutaudit ylitä tuhon määrässä. Islamia vielä jotkut ryhmät käyttävät oikeutuksena vihansa purkamiseen. Toivottavasti tuon käytöksen aika on pian ohi.

En myöskään ole tavannut montaa ihmistä (ainotakaan) jonka mielestä keittiöveitset pitäisi kieltää, vaikka niillä tehdään eniten henkirikoksia suomessa. Auto pitäisi ehdottomasti kanssa kieltää jos tälle linjalle lähdetään. Legendan mukaan aikanaan yksi partasuu naulattiin ristille koska hän meni ehdottamaan että olisi kiva olla mukava toisille. Teemmekö me edelleen niin myös täällä länsimaissa? Ihmisen luonteen muuttaminen ei ole helppoa, ei kenellekkään, mutta voisimme aloittaa läheltä: Vaikka siitä oman ihon sisäpuolelta kun sen tyypin kanssa kerran pitäisi väleissä olla koko tämä fyysinen olemassaolo. Samalla pelastasimme ehkä sen tulevan sukupolven, omien jälkeläistemme maailman tuota kiroukselta.