Mielikki-korut

Kaulakorut

Kukkavuoressa synnytetään kannuksia. Eräänä päivänä emäntä pyöritti rakastamansa yli 80-vuotiaan pihlajan lautaa käsissään. Kannus siitä oli jo synnytetty mutta vielä sitä jäi. Samassa pihlajassa pappa oli lapsena kiipeillyt ja viettänyt harvinaista vapaa-aikaansa. Emäntä mietti mitä siitä voisi tedä, millään sitä ei raaskisi polttaa.

Isäntä oli juuri teurastanut nuoren kukon. Osa sen lihasta otettiin omaksi ruoaksi mutta loput emäntä vei omalle Hiidelleen lahjaksi tilan haltijoille ja esi-isille. Mukaan tarttui myös tuoreita oman tilan munia ja itse juureen leivottua ruisleipää.

Emäntä laski lahjansa kivelle, kutsui haltijoitaan, esi-isiään ja tilan haltijoita. Muun jutustelun lomassa hän pyysi ideoita miten tuota lautaa voisi hyödyntää niin ettei se menisi hukkaan.

KorviksetSeuraavana yönä unessa hänelle näytettiin ensimmäinen kukka-aihio ja aamulla se piirtyi ensin paperille sitten puulle. Mielikki Metsänneito- korusarja oli syntynyt. Unessa hänelle teroitettiin, että samalla kun puuta työstetään siihen täytyy tutustua. Täytyy ottaa selvää miten se on liittynyt oman kansamme historiaan. Miten sitä on käytetty ja millaisia merkityksiä sillä on ollut kansamme vaiheisiin.

Sillä tiellä emäntä on nyt. Rakkaat puut saivat vielä syvemmän merkityksen; niiden tarinaa hän sitoutui haltijoiden ja esi-isiensä pyynnöstä kertomaan eteenpäin.

Jokaisen korun mukana tulee lyhyt kertomus siitä miten puu on kuulunut elämäämme jotta puun tarina ei unohtuisi.